Vancouver 2010, mikä suomalaisilla meni pieleen?

Suomi saavutti Vancouverin talviolympiakisoista yhden hopean ja neljä pronssia. Koskaan aiemmin Suomi ei ole pärjännyt talviolympialaisissa yhtä huonosti. Seuraavassa lyhyt analyysi suomalaisten lajikohtaisesta menestyksestä paremmuusjärjestyksessä.

Lumilautailu

Halusivat päättäjät tai konservatiiviset urheilunseuraajat tai eivät, on lumilautailu tullut Suomen menestyslajiksi jäädäkseen. Trendikäs urheilumuoto vetää yhä enemmän nuoria puoleensa ja tasokin on Suomessa korkealla, vaikka lajiin panostetaan paljon vähemmän kuin esimerkiksi mäkihyppyyn. Peetu Piiroinen täytti odotukset ja toi Vancouverin half pipesta hopeaa, mikä oli suomalaisten paras tulos koko kisoissa. Myös muut Suomen edustajat pärjäsivät half pipessa odotetusti. Pettymyksiin lumilautailun osalta lukeutui vain Ilona Ruotsalainen, joka ei parisuurpujottelussa päässyt tasolleen.

Suomen lumilautailijoilla menee hyvin. Touhu on rentoa ja sponsoreita riittää. Olisiko niin, että tulokset ovat parempia, kun urheilijat hankkivat itse sponsoreita ilman lajiliittojen välikäsiä?

Jääkiekko

Kaksi pronssimitalia ja mitaleja ainoana eurooppalaisena maana. Enempää ei voinut juuri odottaa. Ville Peltosen. Teemu Selänteen, Saku Koivun, Jere Lehtisen ja Olli Jokisen muodostama kultainen hyökkääjäsukupolvi jätti hienot jäähyväiset, kun Slovakia kaatui pronssiottelussa 5-3.

Jukka Jalosen valmentama Leijonajoukkue jätti jälkeensä myös kysymysmerkkejä. Tuloksena oli neljä hyvää ottelua (voitot Valko-Venäjästä, Saksasta, Tshekistä ja Slovakiasta), yksi heikko esitys (tappio Ruotsille 0-3) ja yksi umpisurkea amatöörimainen räpellys (tappio USA:lle 1-6). Päävalmentaja Jukka Jalonen yritti vähätellä USA-ottelua, mikä osoittaa selkeää itsekritiikin puutetta hienosta pronssisaavutuksesta huolimatta. Kyllä USA-otteluan perusteella saa ja pitääkin haukkua vastuuhenkilöitä mediassa, koska kyse oli niin suuresta romahduksesta. Hyvä kysymys on yhä, miksei Jussi Jokista valittu kisoihin?

Suomen kansainvälisen tason odotetaan miesten puolella putoavan. Vancouverin pronssi saattoi olla viimeinen olympiamitali pitkään aikaan, joten siitä on syytä nauttia. Juniorityössä tehtyjen virheiden tulokset näkyvät tulevien 10 vuoden aikana.

Naisten jääkiekossa Suomi palasi olympiamitaleille 12 vuoden tauon jälkeen. Suomi on selkeästi noussut Ruotsin edelle ja piinaavassa pronssiottelussa tullut jatkoaikavoitto oli pelitapahtumien valossa oikeutettu. Naiskiekossa harrastajamäärät ovat kasvussa ja tilanne näyttää paremmalta, vaikka USA:n ja Kanadan etumatkaa ei nykymenolla kurotakaan.

Maastohiihto

Tuloksena kaksi pronssia. Aino-Kaisa Saarinen saavutti henkilökohtaisen pronssin ja naiset ottivat pronssia myös viestistä. Olympiahiihdoissa kaksi pronssia olivat paras tulos sitten Naganon 1998, jolloin Suomi oli hiihdossa huipulla “mystisillä” keinoilla.

Liberecin 2009 MM-kisojen mitalisateen jälkeen romahdus oli kuitenkin melkoinen. Moni suomalaishiihtäjä alitti Whistlerin laduilla tasonsa. Suksihuollossa jokin oli pahasti pielessä. Valmennuksessakin jokin oli pahasti vialla ja kisojen turhin julkkis Jari Sarasvuo oli vielä kukkona tunkiolla kuin Matti Nykäsen Tiina-vaimo mäkiviikolla 1986-87. Hiihtojoukkueen sisäisistä suhteista riitti keskustelua kisojen aikana. Kiusattiinko Aikkua ihan oikeasti?

Hiihdossa valmennus ja sponsorihankinta ei ole Suomessa riittävän ammattimaisella tasolla. Norjassa, Ruotsissa ja Keski-Euroopassa hommat tehdään paljon paremmin.

Taitoluistelu

Laura Lepistö sijoittui komeasti kuudenneksi ennätyspisteillään. Ennen kisoja Laura kertoi Sportti.com:lle pitävänsä kuudetta tilaa loistavana tuloksena. Vancouverissa Laura kesti suurkisojen tuottamat paineet ja häneltä voidaan tulevaisuudessa odottaa jopa mitalia. Sponsoreita riittää ja toivottavasti taitoluisteluliitto osaa hoitaa hommat ammattimaisesti. Nyt on suuri kala koukussa.

Kiira Korpi pyllähti lyhytohjelmassa, mutta luisteli vapaaohjelmassa ennätyksensä. Tulosta voidaan pitää positiivisenä. Kisaturisti Ari-Pekka Nurmenkari oli sitä vastoin suuri pettymys.

Pikaluistelu

Mika Poutala oli vähällä voittaa jopa kultaa 500 metrillä. Pari virhettä kostautuivat kuitenkin armottomalla tavalla ja kisan jälkeen mies oli kyyneleet silmissä, vaikka viitostila oli paras olympiatulos Suomelle pikaluistelusta 42 vuoteen. Henkilökohtaisesta pettymyksestään huolimatta Poutala voidaan lukea onnistujien joukkoon.

Pekka Koskela on romahtanut loukkaantumisten takia pahasti. Muut suomalaiset olivat Vancouverissa opintomatkalla.

Mäkihyppy

- Hieno numero teillä, kommentoi Janne Ahonen toimittajien akkreditointilätkän 4-numeroa jäätyään normaalimäessä neljänneksi Whistler Olympic Parkissa. Ahosen olympiakirous jatkui hänen viimeisissä kisoissaan ja kaiken lisäksi hänen kisansa päättyivät polvivammaan suurmäen koekierroksen kaatumisessa. Ilman Ahosen kaatumista Suomi olisi saattanut saavuttaa joukkuekisassa pronssia.

Matti Hautamäen henkinen puoli oli pahasti pielessä suurmäessä, jossa hän romahti kolmostilalta joukon hännille. Harri Olli osoitti kisoissa puhumisen kommunikoinnin vääräksi muodoksi, jälleen kerran. Janne Happoselta ja Kalle Keiturilta ei paljoa odotettukaan.

Suomen mäkihyppy alkaa olla kriittisessä tilassa. Lajille riittäisi varmasti tukirahoja, jos hommat hoidettaisiin paremmin. Valmentajalegenda Matti Pulli katsoi, ettei päävalmentaja Janne Väätäinen ole tehtäviensä tasalla ja hän on varmaan osittain oikeassakin.

Mutta rahaa tarvittaisiin maajoukkuetoimintaan kipeästi lisää, jota Väätäisellä olisi mahdollisuuksia toimia kollegojensa tasolla. Harri Ollin tuppisuisuus ja törkeä käytös mediaa kohtaan tuskin avaa rahahanoja.

Mäkihyppy on yksi suosituimmista lajeista Suomessa ja Keski-Euroopassa mäkikotkat saavat paljon näkyvyyttä. Hyvä kysymys onkin, miksi tilanne on tällä hetkellä tämä?

Yhdistetty

Hannu Manninen oli suurmäen kisassa neljäs, mutta siihen ilon hetket jäivätkin. Suomen joukkue petti pahasti odotukset. Henkisesti homma ei näyttänyt olevan kunnossa ja suksihuolto meni pieleen joukkuekilpailussa. Mitaleille olisi ollut mahdollisuuksia.

Kuka on syyllinen? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia. Urheilijoiden taso riittäisi arvokisoissa mitaleille, eikä kansainvälinen kilpailu ole laajalla tasolla.

Alppihiihto

Menestys on täysin Tanja Poutiaisen varassa, jonka saumat eivät tällä kerralla riittäneet mitaleille. Marcus Sandell väläytti yhdellä hyvällä laskulla. Muut suomalaiset epäonnistuivat ja varsinkin Sanni Leinonen oli suuri pettymys.

Lajilla on sponsoreita, mutta kansainvälinen kilpailu on todella kovaa. Leinosella ja Sandellilla on kuitenkin edellytyksiä nousta mitaliehdokkaiksi Sotshissa 2014, jos valmennuksessa asiat tehdään oikein ja taloudellista tukea saadaan tarpeeksi.

Freestyle

Kumparelaskun kolmien olympiakisojen mitaliputki katkesi Vancouverissa. Tulos oli sinänsä odotettu, koska tällä hetkellä Suomella ei ole sen tason urheilijoita, jotka pystyisivät haastamaan maailman terävimmän kärjen. Sotshin osalta panostus pitäisi aloittaa heti, jotta huipulle olisi mahdollista palata 2014.

Ampumahiihto

Kaisa Mäkäräistä voidaan hyvällä syyllä pitää Virpi Kuitusen ohella Suomen joukkueen suurimpana pettymyksenä yksilökisoissa. Tammikuussa Kaisa kolkutteli maailman kärkeä, mutta kuukaudessa hän romahti aivan uskomattoman paljon. - Kauas jäätiin, tyytyi Kaisa kommentoimaan sprinttikisan jälkeen ja oli räntäsateessa varsin surkea näky.

- Päästä se on kiinni, paljasti Suomen toinen edustaja Mari Laukkanen surkeana räntäsateessa.

Miesten ampumahiihdossa Timo Antila ja Paavo Puurunen olivat kaukana kärjestä. Antila haukkui valmennusjohdon varsin suurin sanoin.

Ampumahiihto on varsin suosittu talvilaji, mutta Suomessa homma on amatöörimaisella pohjalla. Kuten muissakin hiihtolajeissa, pitäisi valmennusta ja urheilijoiden sponsorihankintaa uudistaa merkittävästi.